Suvi Pukarinen

Kirjoittaja on Helluntaikirkon kotimaan seurakunnanistutustyön koordinaattori ja Valkeakosken Helluntaiseurakunnan seurakuntapastori.

Suomi on tituleerattu yhdeksänä vuotena peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Jääkiekon maailmanmestaruuden voiton myötä onnellisuustasomme taisi ainakin hetkellisesti nousta edelleen. Tarkoittaako tämä sitä, että myös seurakuntamme ovat maailman onnellisimpia ja voimme olla tyytyväisiä tilaamme? Vai tarkoittaako tämä onnellisuus sitä, että suomalaisilla on niin hyvä olla, että hengelliset asiat eivät kiinnosta? Omat ja lähipiirini kokemukset sekä uutiset kiinnostuksen heräämisestä puhuvat toista kieltä: seurakunta ja hengelliset asiat kiinnostavat.

Vaikka Suomi on saanut upean tittelin, jonka perustana on luottamus yhteiskuntaan, elämänlaatuun, turvallisuuteen, vapauteen ja terveyteen, se ei silti tuo hyvinvointia maahamme, saati seurakuntiimme. Yksinäisyys, ahdistuneisuus, avioerot, työuupumus muiden muassa huitelevat kärjessä Euroopan muihin maihin verrattuna. Onni ei siis löydykään, vaikka rakenteet ympärillä olisivat kunnossa tai kultamitali kaulassa. Sama pätee seurakuntaan. Rakenteet voivat olla kunnossa, mutta silti se saattaa voida huonosti. Ajoittain on hyvä pohtia seurakunnan tilaa ja tarkoitusta.

Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, kuten Markus kirjoittaa evankeliumissaan (1:1), on meidän vahvuutemme. Ilosanomamme tarjoaa ystävää yksinäiselle, lääkettä ahdistukseen, apua rikkinäisiin perhesuhteisiin ja paljon muuta. Meillä seurakuntana on oiva aika olla lähellä ihmistä ja viedä sanomaa Jeesuksesta eteenpäin. Jeesus kertoi meille, miksi hän tuli maan päälle: ”Herran henki on ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näön saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk. 4:18–19.) Me jatkamme Mestarimme työtä sen aikaa, kunnes hän palaa.

Seurakunnan on syytä tarkastella omaa olemustaan ja toimintaansa. Tavoitammeko tämän ajan etsivän ihmisen? Olemmeko itse lähellä Jeesusta, jotta ensikertalainen voi löytää hänet tilaisuudessamme? Entä jalkaudummeko me ihmisten keskelle ja puhummeko armon sanoja?

Tänään on hyvä aika viedä ilosanomaa. Tänään Jeesus pelastaa. Tänään ihmiset etsivät sitä, mihin Jeesus on vastaus. ”Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä”, julistaa apostoli Paavali lainaten profeetta Jesajan profetiaa (2. Kor. 6:2). Siellä, missä Jumalan sanaa julistetaan, se leviää leviämistään ja usko voittaa puolelleen erilaisia ihmisiä erilaisista elämäntilanteista.